Hei, täällä mä mietin mua ja sua,
täällä mä mietin sun surullista ilmet,
ku pilvet on taivaan vallanneet,
ja mul ei oo hajuukaa, missä sä meet.
Muistatko, ku me ajeltii sunnuntaisin,
faijas kiesil rikkaiden alueella,
parkkiksel soi Pulp Fiction -ääniraita,
me pussailtii ja sun henki haisi savukkeelta.
Nyt mä tiputan tiputan tihkuaa,
autoo,
ikkunaa,
loputonta itkuaa,
suolarakeita,
vai onks tää makeeta jättää mies,
räppäämään kaatosateessa,
puhumaan käsillä pisaroiden välissä,
viittomakielellä vaatteissa märissä.
Olé!
Viel taivas on komee,
kolee,
tummanpuhuvan tiputtaa lovee.
Vesipisaroina räystäällesi meen,
alas riimini ropisi,
alas riimini ropisi.
Ja vaikka laulaisin puhtaamman kielellä,
niin, mitä sanottavaa olisi,
mitä sanottavaa olisi?
Jou!
Ois: niet, nothing, innen, sig de nada, eine kleine, nicht,
ja nyt on loppu nää sanat,
oon kyllästyny näihin,
jokainen saa mennä,
sanat saa lähtee, ku lentokoneet lentokentäl,
näkemiin: auf wiedersehen,
merkityksettömin,
käyttettyin,
liitelee ne,
katellaa,
tyhjänpuhuja voi litanniaa ladella,
mut mä kuulen italialaist sanojen sadetta.
Parhaat värssyt täällä vuosia sattuu,
täs mä oon tuijotellu tätä tyhjää papruu,
taskus vihkot täynnä reboundi-tiskivettä,
annan sivujen mennä, alas viemäristä valuu,
pilvet yllä itkee silmänsä päästä,
mut en puhu säästä, päästä tavun tavuu,
ulos ei kuulu enää huutoi,
sanani pisaroita, lauseeni kuuroi.
Vesipisaroina räystäällesi meen,
alas riimini ropisi,
alas riimini ropisi.
Ja vaikka laulaisin puhtaamman kielellä,
niin, mitä sanottavaa olisi,
mitä sanottavaa olisi?
Ennen mä tiputin mun syystäni sylkee,
nyt mä kasannu mustin pilvin nää ylle,
jos saisin jotenkin tehdyn tekemättömäksi,
ni pieneks hetkeks ehkä ikäväki läksis.
Ennen mä tiputin mun syystäni sylkee,
nyt mä kasannu mustin pilvin nää ylle,
jos saisin jotenkin tehdyn tekemättömäksi,
ni pieneks hetkeks tämä ikäväki läksis.
Vesipisaroina räystäällesi meen,
alas riimini ropisi,
alas riimini ropisi.
Ja vaikka laulaisin puhtaamman kielellä,
niin, mitä sanottavaa olisi,
mitä sanottavaa olisi?
täällä mä mietin sun surullista ilmet,
ku pilvet on taivaan vallanneet,
ja mul ei oo hajuukaa, missä sä meet.
Muistatko, ku me ajeltii sunnuntaisin,
faijas kiesil rikkaiden alueella,
parkkiksel soi Pulp Fiction -ääniraita,
me pussailtii ja sun henki haisi savukkeelta.
Nyt mä tiputan tiputan tihkuaa,
autoo,
ikkunaa,
loputonta itkuaa,
suolarakeita,
vai onks tää makeeta jättää mies,
räppäämään kaatosateessa,
puhumaan käsillä pisaroiden välissä,
viittomakielellä vaatteissa märissä.
Olé!
Viel taivas on komee,
kolee,
tummanpuhuvan tiputtaa lovee.
Vesipisaroina räystäällesi meen,
alas riimini ropisi,
alas riimini ropisi.
Ja vaikka laulaisin puhtaamman kielellä,
niin, mitä sanottavaa olisi,
mitä sanottavaa olisi?
Jou!
Ois: niet, nothing, innen, sig de nada, eine kleine, nicht,
ja nyt on loppu nää sanat,
oon kyllästyny näihin,
jokainen saa mennä,
sanat saa lähtee, ku lentokoneet lentokentäl,
näkemiin: auf wiedersehen,
merkityksettömin,
käyttettyin,
liitelee ne,
katellaa,
tyhjänpuhuja voi litanniaa ladella,
mut mä kuulen italialaist sanojen sadetta.
Parhaat värssyt täällä vuosia sattuu,
täs mä oon tuijotellu tätä tyhjää papruu,
taskus vihkot täynnä reboundi-tiskivettä,
annan sivujen mennä, alas viemäristä valuu,
pilvet yllä itkee silmänsä päästä,
mut en puhu säästä, päästä tavun tavuu,
ulos ei kuulu enää huutoi,
sanani pisaroita, lauseeni kuuroi.
Vesipisaroina räystäällesi meen,
alas riimini ropisi,
alas riimini ropisi.
Ja vaikka laulaisin puhtaamman kielellä,
niin, mitä sanottavaa olisi,
mitä sanottavaa olisi?
Ennen mä tiputin mun syystäni sylkee,
nyt mä kasannu mustin pilvin nää ylle,
jos saisin jotenkin tehdyn tekemättömäksi,
ni pieneks hetkeks ehkä ikäväki läksis.
Ennen mä tiputin mun syystäni sylkee,
nyt mä kasannu mustin pilvin nää ylle,
jos saisin jotenkin tehdyn tekemättömäksi,
ni pieneks hetkeks tämä ikäväki läksis.
Vesipisaroina räystäällesi meen,
alas riimini ropisi,
alas riimini ropisi.
Ja vaikka laulaisin puhtaamman kielellä,
niin, mitä sanottavaa olisi,
mitä sanottavaa olisi?
song info: