Voisko asiat yksinkertaistaa,
jos vain mitenkään mahdollista,
ja liian tavallista.
Et syksyisin morkkis palaa aina vain pahempana,
vaik aikoja piti jotenkin parempana.
Siis onni ei oo aineellista,
turhuus ei oo tarpeellista,
vai oonko vääräs, onks se mahdollista?
Ja voisko se toimia mitenkään, pidempään,
et päät ei ajattelis aina vaan itseään.
No ei varmaan, ja oon valmis myöntää,
et vaiks kulkisin harhaan,
en anna muiden takaa työntää.
Ja fiilistelen yömyöhään,
mikä saa ihmisen puukkoo toisen selkään lyömään?
Chorus:
Jos vain mitenkään mahdollista,
jättäkää mut rauhaan (Jos vain mitenkään, mahdollista)
Jos vain mitenkään mahdollista,
jättäkää mut rauhaan.
Jos vain mitenkään mahdollista (Jos vain mitenkään, mahdollista)
Voisko mun päätökset olla aina rautaa?
Elämäs on kaks eri suuntaa,
kokemus ja alitajunta,
elämä on puoliks totta, puoliks unta.
Mutta jos mahdollista,
haluun vaan elää, haluun olla vapaa tekee asioita joita enään,
ei saa tehdä vapaanakaan,
demoniensa vanki, pelkää ottaa selvää,
mitä löytyy kulman takaa.
Valitset oman tiensi, sitä yksin kuljet,
ja onnen löydät hetkenä,
kun silmät pelkäämättä suljet.
Mut voisko joku muu hoitaa mun velvollisuudet,
mun puolesta, mä en jaksa nousta joka aamu uudestaan,
samat asiat mielessä, samat asiat pielessä,
krapula kalkattaa kielessä.
Siis voisinks mä dokata vähemmän ja harvemmin,
voisinks mä hoitaa setit kuntoon useemmin, ja paremmin.
No eihän mul oikeesti oo edes syytä sadatella,
voisinko mä muka vähemmän itteeni ajatella.
Chorus
Jos vain mitenkään mahdollista, ei suurta määrää,
sitä turhaa tarpomista ilman pää määrää.
Kasvukipu pakollista ilman oikeaa ja väärää,
ilman kättä joka hampuusien päiväkirjan kääntää.
Uuden aukeaman, tunnen silmieni aukeavan,
suorituspaineiden laukeavan.
Voin olla oma itseni, nyt se on mahdollista,
mä oon Tuukka Rihkola Tampereen Amurista.
En oo, Leijonamieli 24 vuorokaudes,
en oo muiden sätkynukke, oma minäkuva aukes.
Kun mä, otin järjen mukaan siihen mitä sydän tekee,
nyt mä tiedän mitä on, mut toteutus takeltelee.
Chorus 2x
jos vain mitenkään mahdollista,
ja liian tavallista.
Et syksyisin morkkis palaa aina vain pahempana,
vaik aikoja piti jotenkin parempana.
Siis onni ei oo aineellista,
turhuus ei oo tarpeellista,
vai oonko vääräs, onks se mahdollista?
Ja voisko se toimia mitenkään, pidempään,
et päät ei ajattelis aina vaan itseään.
No ei varmaan, ja oon valmis myöntää,
et vaiks kulkisin harhaan,
en anna muiden takaa työntää.
Ja fiilistelen yömyöhään,
mikä saa ihmisen puukkoo toisen selkään lyömään?
Chorus:
Jos vain mitenkään mahdollista,
jättäkää mut rauhaan (Jos vain mitenkään, mahdollista)
Jos vain mitenkään mahdollista,
jättäkää mut rauhaan.
Jos vain mitenkään mahdollista (Jos vain mitenkään, mahdollista)
Voisko mun päätökset olla aina rautaa?
Elämäs on kaks eri suuntaa,
kokemus ja alitajunta,
elämä on puoliks totta, puoliks unta.
Mutta jos mahdollista,
haluun vaan elää, haluun olla vapaa tekee asioita joita enään,
ei saa tehdä vapaanakaan,
demoniensa vanki, pelkää ottaa selvää,
mitä löytyy kulman takaa.
Valitset oman tiensi, sitä yksin kuljet,
ja onnen löydät hetkenä,
kun silmät pelkäämättä suljet.
Mut voisko joku muu hoitaa mun velvollisuudet,
mun puolesta, mä en jaksa nousta joka aamu uudestaan,
samat asiat mielessä, samat asiat pielessä,
krapula kalkattaa kielessä.
Siis voisinks mä dokata vähemmän ja harvemmin,
voisinks mä hoitaa setit kuntoon useemmin, ja paremmin.
No eihän mul oikeesti oo edes syytä sadatella,
voisinko mä muka vähemmän itteeni ajatella.
Chorus
Jos vain mitenkään mahdollista, ei suurta määrää,
sitä turhaa tarpomista ilman pää määrää.
Kasvukipu pakollista ilman oikeaa ja väärää,
ilman kättä joka hampuusien päiväkirjan kääntää.
Uuden aukeaman, tunnen silmieni aukeavan,
suorituspaineiden laukeavan.
Voin olla oma itseni, nyt se on mahdollista,
mä oon Tuukka Rihkola Tampereen Amurista.
En oo, Leijonamieli 24 vuorokaudes,
en oo muiden sätkynukke, oma minäkuva aukes.
Kun mä, otin järjen mukaan siihen mitä sydän tekee,
nyt mä tiedän mitä on, mut toteutus takeltelee.
Chorus 2x
song info: